Kun omat vanhemmat ikääntyvät, aikuinen lapsi joutuu opiskelemaan uuden kielen, vanhuspalvelut, ja uuden roolin.
1.| KUN LÄHEISENI VANHENEE JA ALAN HANKKIA TIETOA HÄNEN HOITOONSA LIITTYVISTÄ ASIOISTA, TUNTUU SAMALTA KUIN ALKAISI OPISKELLA VIERASTA KIELTÄ. MITEN SELVIÄN?
Alkuvaihe on hämmentävin, koska vanhojen ihmisten terveys- ja sosiaaliasioita hoitavia tahoja on paljon. Vie tovin, ennen kuin selviää, mistä mitäkin tietoa ja palveluita hankitaan. Alkuun päästyä molempia oppii hakemaan ja hyödyntämään paremmin. Lisäksi tietysti tietoa ja kokemusta alkaa karttua itsellekin.
2 | MILLAISELLA MIELELLÄ MINUN OLISI RAKENTAVINTA TOIMIA, KUN HALUAN AUTTAA VANHEMPAANI?
Omaisena haluaa auttaa ja antaa tukea. Omaisena kantaa huolta. Omaisen rooli on erilainen kuin mikään muu. Vaikka itse esimerkiksi työskentelisi terveydenhuollossa, on eri asia, kun kysymyksessä on läheinen ihminen. Iäkäs ihminen on aikuinen, ja hänellä on itsemääräämisoikeus. Tämä kannattaa aina muistaa, kun haluaa osallistua vanhempansa asioiden hoitoon. Olisi hyvä keskustella vanhuuden asioiden järjestämisestä hyvissä ajoin, toisin sanoen silloin, kun vanhemmat ovat vielä hyvissä voimissa tekemään päätöksiä. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin. Kysy: Miten olet ajatellut järjestää asumisen, kun ei ole enää voimia hoitaa omakotitalon pihaa tai kiivetä rappuja? Olisiko viisasta muuttaa maalta palveluiden äärelle? Miettikää etukäteen työnjako, miten lapset hoitavat vanhempien asioita, kun heidän vointinsa heikkenee.
3 | MITEN VOIN VARMISTAA ASIALLISEN KOHTELUN OMAISELLENI?
Tärkeintä on lähteä vanhan ihmisen näkökulmasta. Vanhuksen etu on aina ykkösasia. Sekä omaisen että palvelujärjestelmän tulee pitää tämä mielessä. Kun asioit viranomaisten ja hoitohenkilökunnan kanssa muista, että he kohtaavat paljon sekä vanhuksia että omaisia. Jos aistit kylmäkiskoisuutta, pysy rauhallisena ja ystävällisenä – ja ole sitkeä. Esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosaston hoitajat ovat voineet nähdä omaisia, jotka pyyhältävät paikalle kerran ja häipyvät loppuajaksi.
4 | MIHIN OTAN YHTEYTTÄ, KUN TARVITSEN TIETOJA IKÄÄNTYVIEN IHMISTEN PALVELUISTA?
Ikääntyvien sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa kunta. Se on kunnan lakisääteinen velvollisuus. Eri kunnilla on erilaiset resurssit järjestää palveluita, eli jos yhdestä kunnasta kuulee yhtä, asiat eivät välttämättä ole samalla lailla toisaalla. Tiedot palveluista ja yhteyshenkilöistä kuitenkin löytyvät aina kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista, Pohjois-Karjalassa Siun Sotesta.
Laki määrää kunnat jakamaan tietoa ja neuvoja ikäihmisten palveluista.
Kunnilla on ikäihmisten neuvontapisteitä, joilla on eri nimiä, kuten seniori-info, ikäpiste jne. Neuvontapisteissä on tietoa paitsi kunnan, myös yksityisten yritysten ja järjestöjen ikäihmisille suunnatuista palveluista.
Voit tukea omaistasi myös tutustumalla itse palveluihin vaikka verkossa ja kertoa niistä eteenpäin. Parasta on aina tutustua palveluihin yhdessä hänen kanssaan.
5| MITÄ TARKOITTAA PALVELUTARPEEN ARVIOINTI?
Sosiaalihuoltolaki säätää, että jokaisella 75 vuotta täyttäneellä suomalaisella on oikeus päästä palvelujen tarpeen arviointiin.
Aloitteen palvelutarpeen arvioinnista voi tehdä ikäihminen itse, omainen, viranomainen tai vaikka naapuri, joka huomaa, että seinän takana tarvittaisiin apua.
6 | MITEN TOIMIN, KUN TOIVON OMAISENI PALVELUTARPEEN ARVIOINTIA?
Ota yhteyttä kuntaan, Siun Soteen ja pyydä palvelutarpeen arviointia. Kunnasta pitää löytyä henkilö, joka vastaa tästä. Hän voi olla esimerkiksi sosiaalitoimen palveluohjaaja. Sovi hänen kanssaan tapaamisesta. Palvelutarpeen arviointiin kuuluu myös kotikäynti. Muista, että vanhalla ihmisellä on oikeus päättää, kenet hän toivoo mukaan tapaamiseen. Eli vain omaisesi luvalla voit olla mukana tapaamisessa. Muistakaa kertoa etukäteen myös arvioijalle, että omainen osallistuu tapaamiseen. Jos näyttää siltä, että tukea ja / tai palveluja tarvitaan, ne käynnistetään tästä. Ensi tapaamisella olisi myös hyvä sopia, milloin tilannetta tarkastellaan uudelleen.
7 | MISTÄ SAAN OMAISELLENI APUA KOTIIN?
Kotiin voi saada kunnallista apua, kotihoitoa. Kotipalveluita ovat apu arkiaskareissa ja henkilökohtaisissa toiminnoissa. Sitä tekevät kodinhoitajat, kotiavustajat ja lähihoitajat. Kotisairaanhoitoon tarvitaan lääkärin lähete. Työtä tekevät pääasiassa sairaanhoitajat. Tukipalveluita ovat esimerkiksi ateria-, siivous-, kauppa- ja turvapalvelut sekä kuljetusapu. Tukipalveluista kunnat joutuvat kireässä taloustilanteessa karsimaan. Jos palkkaat vanhemmallesi esimerkiksi siivoojan, saat omaan verotukseesi kotitalousvähennyksen. Sen enimmäismäärä on 2 400 euroa vuodessa. Monet vanhukset ovat varovaisia käyttämään palveluita. Voit rohkaista vanhempiasi käyttämään ajamaan taksilla, palkkaamaan siivoojan tai hierojan tai vaikka henkilökohtaisen kuntovalmentajan. Muistuta vanhempiasi pitämään itsestään huolta. He ovat arvokkaita.
8 | KUKA RATKAISEE JA MILLÄ KRITEEREILLÄ, MILLOIN VANHEMPANI EIVÄT PÄRJÄÄ ENÄÄ ILMAN APUA KOTONA?
Olisi hyvä, jos olisi olemassa verkosto: pidä yhteyttä vanhempiisi ja mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan myös niihin ihmisiin, jotka tietävät hänen tilanteensa.Hoitoa vaativan sairauden varalta kannattaa tietää, kuka on vanhemman omahoitaja ja omalääkäri. Jos / kun palvelutarpeen arviointi on tehty, voit olla yhteydessä ihmiseen, jonka kanssa silloin on keskusteltu. On aina helpompi keskustella ja sopia asioista, kun on olemassa yhteys myös hoitavaan tahoon. Kun näyttää siltä, että on syytä vanhuksen oman hyvinvoinnin ja turvallisuuden takia arvioida, pärjääkö hän kotona, on aika tehdä palvelusuunnitelma.
9 | MILLOIN OLLAAN TILANTEESSA, JOLLOIN KOTONA ASUMINEN EI ENÄÄ TULE KYSYMYKSEEN?
Kotona on mahdotonta asua, kun tuen tarve on ympärivuorokautinen, eikä enää riitä, että apu käy useita kertoja päivässä. Silloin tarvitaan esimerkiksi palveluasumista tai laitoshoitoa. Palveluasuminen sopii niille, jotka tarvitsevat apua niin, että kotihoito ei enää riitä, mutta ei vielä ole tarvetta ympärivuorokautiselle hoidolle. Tehostettu palveluasuminen tarkoittaa esimerkiksi palvelukotia, jossa on ympärivuorokautinen hoito. Laitoshoidon aika on, kun ihminen tarvitsee pääsääntöisesti kahden hoitajan apua ja hoitoa selvitäkseen jokapäiväisistä toiminnoista. Etsi ratkaisu yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon ja ennen muuta oman vanhempasi kanssa. Taustalla on laki asiakkaan/potilaan asemasta ja oikeuksista. Arvioinnin perustava subjekti on aina vanhus itse.
10 | JOS OMAISENI ASUU KAUKANA, OLISIKO HÄNEN JÄRKEVÄÄ MUUTTAA OMAAN KOTIKUNTAANI?
Kotikuntalain muutos takaa, että perhehoidon, laitoshoidon tai asumispalvelujen asiakas saa valita kotikuntansa. Kotikuntasi on velvollinen järjestämään näiden palvelujen piirissä olevalle omaisellesi asunnon tai hoitopaikan, jos tämä näin haluaa. Ratkaisua kannattaa harkita, jos omaisesi tarvitsee jatkuvaa hoitoa eikä pärjää enää yksin kotona. Näin voit itse olla helpommin yhteydessä ja myös osallistua omaisesi hoitoon. On tutkittu, että esimerkiksi muistisairaalle henkilölle tärkeintä ovat hoitoyhteisö ja se että läheiset pääsevät pitämään yhteyttä.
11 | MITÄ MINULLA ON OIKEUS TIETÄÄ VANHEMPIENI TERVEYDESTÄ?
Terveyskeskuksessa tai sairaalassa merkitään henkilötietoihin, kuka on lähiomainen. Lähiomaiseksi merkitään yleensä yksi henkilö, mutta potilaan toivomuksesta voidaan kirjata useampikin. On hyvä, että myös kaikki muut omaiset tietävät, kuka tai ketkä on merkitty lähiomaisiksi. Ja on suotavaa, että esimerkiksi sisarukset osaavat kommunikoida keskenään vanhempien tilaa koskevissa asioissa. Voit toki keskustella itse paikalla ollessasi omaisesi asioista hoitohenkilökunnan kanssa, mutta he eivät saa informoida sinua muutoin, ellei sinua ole merkitty lähiomaiseksi potilaskertomukseen. Se mitä vanhemmat itsestään kertovat hoitohenkilökunnalle, on luottamuksellista.
12 | VOINKO OLLA MUKANA ESIMERKIKSI LÄÄKÄRIN VASTAANOTOLLA?
Voit käydä yhdessä vanhempasi kanssa lääkärin vastaanotolla, mutta vain hänen suostumuksellaan. Lääkärin vastaanotolla saattaa jännittää, eikä vanha ihminen pysty omaksumaan, mitä hänelle kerrotaan. Vanhempi sukupolvi on myös usein nöyrää ja vähään tyytyväistä, eli parhaassa tapauksessa voit auttaa omaistasi saamaan parempaa palvelua.
13 | MITÄ MINUN TULEE TIETÄÄ VANHEMPIANI HOITAVISTA HENKILÖISTÄ?
Ainakin omahoitaja, omalääkäri ja kunnan vanhuspalveluista vastaavat. Jos vanhus on säännöllisten palvelujen piirissä, esimerkiksi säännöllisen kotihoidon tai ympärivuorokautisen hoidon asiakas, hänelle on laadittu palvelusuunnitelma. Suunnitelma tehdään ja se pitää tarkistaa yhdessä vanhuksen, hoitohenkilöstön ja omaisten kanssa. Suunnitelmassa on myös usein nimetty, kuka on kotihoidon yhteyshenkilö. Jos vanhus käyttää useita palveluita ja jos arvioidaan, että hän tarvitsee apua niiden kanssa, hänelle on vanhuspalvelulain mukaan nimettävä vastuutyöntekijä. Mitä enemmän erilaisia palveluja käytetään ja mitä huonokuntoisempi vanhus on, sitä tärkeämpää on, että palapeli toimii. Jos yksikin lenkki pettää, voi tulla ongelmia.
14 | KOTONA ASUVILLA IKÄÄNTYNEILLÄ ON KÄYTÖSSÄÄN KESKIMÄÄRIN 4–5 LÄÄKETTÄ. MITEN VARMISTAN, ETTÄ VANHEMPANI OSAA OTTAA OIKEAT LÄÄKKEET?
Hanki apteekista annostelija dosetti. Käy myös – luonnollisesti vanhempasi luvalla ja läsnä ollessa – apteekissa läpi kaikki lääkkeet ja annostukset. Tarkista, että hän täyttää annostelijan oikein. Kysy häneltä aika ajoin, miten annostelijan täyttö ja lääkkeiden ottaminen sujuvat. Jos lääkkeiden otto unohtuu tai annostus menee pieleen, tarvitaan apua. Apuna voi olla omainen, kotipalvelu tai kotisairaanhoito. Kotipalvelu ja kotisairaanhoito ovat kunnan palveluita. Yhteystiedot löydät kunnan verkkosivuilta. Kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua voi ostaa myös yksityisiltä palveluntuottajilta.
15 | ENTÄ JOS OMAISTANI EI HOIDETA MIELESTÄNI ASIALLISESTI?
Parasta on ensin keskustella vanhuksen itsensä kanssa, mikäli hän siihen pystyy, ja kartoittaa tilannetta. Sen jälkeen sinulla on omaisena oikeus ja velvollisuuskin puhua tilanteesta paikassa, jossa omaisesi on hoidettavana. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, ETENE toteaa, että omaisten ja läheisten mahdollisuutta osallistua vanhuksen hoitoon pitää parantaa. Ja erityisesti silloin, kun vanhus itse ei pysty sitä koskevaan päätöksentekoon.
16 | MITÄ TARKOITTAA HOIVAVAPAA?
Osittaista hoivavapaata on mahdollista järjestää omaisen hoitamista varten. Tästä voit sopia työnantajan kanssa samalla tavalla kuin pienten lasten vanhemmat sopivat osittaisesta hoitovapaastaan.
17 | MITEN HOIDAMME RAHA-ASIAT, KUN VANHUS TARVITSEE NIISSÄ APUA?
Pankkiin tarvitaan valtakirja. Sopikaa, kuka hoitaa raha-asiat. Kun on kysymys omaisesta, mukaan tulevat vahvasti tunteet. Omaistenkin kesken saattaa olla erilaisia näkemyksiä siitä, miten esimerkiksi raha-asiat tulee hoitaa. Silloin pitää kuunnella vanhaa ihmistä itseään ja hänen toiveitaan ja järjestää hänen etunsa mukaisia palveluja.
18 | ENTÄ JOS VANHUS EI HALUA, ETTÄ HÄNELLÄ OLISI ESIMERKIKSI TURVARANNEKE, VAIKKA KOTONA SATTUU ONNETTOMUUKSIA JA HUOLI KALVAA OMAISTA?
Vanhuksella on oikeus olla juuri sitä mieltä mitä hän on. Omaisen on sopeuduttava siihen, että huolta tulee. Väkisin ei voi työntää turvaranneketta tai turvapuhelinta. Jos mummo tai vaari vastaa, että kaikenlaisia laitteita niitä kuuluu olevan, siihen on tyydyttävä. Omainen saattaa ajatella, että palveluasuminen olisi parempi vaihtoehto kuin koti. Se helpottaisi omaista ja vähentäisi huolta, mutta vanhus taas haluaa asua mahdollisimman pitkään kotona, vaikka siinä on omat riskinsäkin. Häntä ei saa kuitenkaan jättää oman onnensa nojaan.
19 | MITEN VOIN AUTTAA VANHEMPIANI HUOLEHTIMAAN KODIN TURVALLISUUDESTA?
Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunta järjestää terveystarkastuksia ja hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä. Myös tässä voit pyytää palvelutarpeen arviointia. Kannattaa olla itse aktiivinen ja tutkia yhdessä vanhan ihmisen kanssa asunto: Onko koti esteetön? Onko kerrostalossa hissi? Onko siellä liukkaita paikkoja ja kompastuuko kynnyksiin tai mattoihin? Voidaanko esim. vessaan ja suihkuun lisätä kädensijat ja turvakaiteet? Ottaisiko hän turvarannekkeen tai turvapuhelimen? Onko ovessa varmuusketju ja käyttääkö hän sitä? Ovisilmästäkään ei ole haittaa. Valitse kodinkoneet, jotka sammuvat itsestään, esimerkiksi kahvin- ja vedenkeittimet. Induktioliesi ei kuumene eikä siis polta.
20 | MIHIN TURVAPUHELIN JA TURVARANNEKE ILMOITTAVAT AVUNTARPEESTA?
Turvapuhelin ja turvaranneke toimivat nappia painamalla lankapuhelinliittymissä ja ne on mahdollista kytkeä matkapuhelimeen. Turvapuhelinta voi hakea kunnan kotihoidon kautta tai hankkia yksityiseltä palveluntarjoajalta. Turvapuhelin yhdistää avunpyynnön kunnan omaan tai sen osoittamaan päivystysnumeroon, yksityiselle palveluntarjoajalle tai omaiselle. Turvapuhelimesta peritään kuukausimaksu. Mikään turvapuhelin tai -ranneke ei yhdistä hätäkeskukseen. Yksityiset yritykset tarjoavat yhä enemmän turvapuhelinpalveluja.
Paikantava turvaranneke kertoo vanhuksen liikkeistä sekä kotona että ulkona. Tämä voi hyödyttää esimerkiksi muistisairaita.
21 | MITÄ VOIN TEHDÄ, JOS OMAISENI TUNTUU YKSINÄISELTÄ?
Sosiaaliset suhteet kuuluvat hyvään vanhuuteen siinä missä muun ikäistenkin elämään. Siihen kuuluvat harrastukset ja ystävät – ja kun voit näitä tukea, tue! On paljon ihmisiä, jotka toimivat eläkeläisjärjestöissä ja esimerkiksi SPR:ssä. Ota selvää, missä on paikkakunnan vanhusten palvelukeskus ja mitä palveluja siellä on. Voit tukea omaistasi ottamaan osaa kerhoihin ja tapahtumiin.
22 | MIHIN SAAN PUUTTUA VANHEMPANI ELÄMÄSSÄ? MITEN KUNNIOITAN AIDOSTI VANHEMPANI OMAA TAHTOA JA REVIIRIÄ?
Jokaiselle meistä on tärkeää itsemääräämisoikeus ja arvokkuuden säilyttäminen. Muista pitää siitä huolta. Minä olen minä vanhanakin. Vanhalla ihmisellä on oikeus olla oma itsensä ja täysvaltainen yhteiskunnan jäsen. Ihmistä ei saa mennä vanhanakaan laittamaan ulkoa rooliin. On tärkeää, että tavallinen elämä ei kliinisty. Vanhan ihmisen pitää saada elää omaa elämäänsä. Omaisen tehtävä on elää lähellä. Välittämistä ja läheisyyttä ei voi ulkoistaa eikä elämyksiä tilata palveluna. Kuuntele ja keskustele ja muista, että et voi päättää, mikä on hyvää elämää toiselle. Vanhuuden asema liittyy yhteiskunnan arvoihin ja asenteisiin. Siinä on paljon tekemistä. Kukapa haluaa olla yhteiskunnassamme vanhus, jos se on synonyymi raihnaisuudelle?
23 | ENTÄ JOS OMAISENI ON VAKAVASTI SAIRAS EIKÄ PYSTY ENÄÄ PÄÄTTÄMÄÄN OMISTA ASIOISTAAN?
Kannattaa tehdä hyvissä ajoin edunvalvontavaltuutus. Se kannattaa siis tehdä hyvissä voimissa ja valita ihminen, johon voi luottaa. Edunvalvojan voi myös määrätä ottamaan kantaa hoitoon, kun sen aika tulee. Edunvalvojan määrää maistraatti. Hän voi olla lähiomainen tai joku muu vanhan ihmisen luotettavaksi kokema ihminen.
24 | MITEN KESKUSTELEN OMAISENI KANSSA ELÄMÄN LOPPUVAIHEISTA?
Etukäteen ei kukaan meistä voi tietää, millaiset viimeiset aikamme ovat. Asiaa ei ole helppo ottaa puheeksi, mutta se kannattaisi tehdä. Yhteiskunnassamme hauraus halutaan sysätä sivuun ikään kuin eläisimme ikuisesti. Näin ei ole.
Hoitotahto on viisas päätös. Kun hoitotahto on tehty, tulee huolehtia siitä, että se on hoitavien tahojen tiedossa ja että sitä noudattavat sekä lääkärit että omaiset. Pitäkää yhdessä huolta siitä, että hoitotahto on myös omaisten saatavilla ja tiedossa. Omaisethan saattavat joskus toivoa eri asioita kuin vanha ihminen itse – ja meidän pitää kunnioittaa vanhan ihmisen tahtoa.
25| KUKA VOI PÄÄTTÄÄ ESIMERKIKSI, ELVYTETÄÄNKÖ VAI EI JA PIDETÄÄNKÖ YLLÄ ELINTOIMINTOJA?
Elvytyksestä päättää lääkäri lääketieteellisin perustein. Hänen tehtävänsä on päättää, onko siitä hyötyä. Tästä keskustellaan – jos mahdollista – potilaan ja omaisten kanssa.